Kalastus Suomessa

Kalastaminen oli muinoin elinkeino, joka auttoi ihmisiä selviytymään päivästä seuraavaan. Suomessa on suuri määrä vesistöjä monissa eri muodoissa aina merestä lampiin, jotka mahdollistavat yhä ympärivuotisen ja monimuotoisen kalastuksen jokaiselle siitä kiinnostuneelle.

Kalastuksesta puhuttaessa ensimmäinen mieleen tuleva muoto on ehkä harrastuskalastus – kesäiset veneretket mökiltä vesille virvelin tai ongen kera. Jotkut innostuvat heittämään verkot tai katiskat syvyyksiin vuoden muutamina lämpiminä kuukausina. Olet kenties ollut tuulastamassa hämyisenä yönä kaveriporukan kanssa; tunnelma oli ehkä tärkeämpää kuin kalan saanti.

Torien ja kauppojen kalatiskit todistavat suomalaisten yhä harrastavan kalastusta myös ammattimaisesti: tarjolla on sekä meri- järvi- että jokikaloja. Vaihtoehtoisesti ne on voitu myös kasvattaa varsinaisissa kalanviljelytiloilla, useimmiten lammissa.

Kun parhaat kalapaikat on löydetty, on seuraavaksi keksittävä paras pyyntitapa, joka vaihtelee vuodenajasta ja paikasta riippuen. Jos ei ole aikaa nyhrätä rannoilla tai istuksia veneessä saalista odottaen, voi veteen laittaa monenlaisia ansoja, joihin kalat jäävät kiinni. Näistä esimerkkejä ovat verkko tai pyydystimet, kuten merta, rysä, katiska tai lana. Kaikkia edellä mainittuja voidaan säädellä tietyn kokoisten kalojen pyydystämiseksi. Tätä kalastusmuotoa kutsutaan sulkukalastukseksi. Kalalammet ovat yksityisomistuksessa – niistä ei pidä mennä kalastamaan. Pyyntimuotona tätä kutsutaan varastamiseksi.

Saartokalastuksella tarkoitetaan kalastamista joko haavin tai nuotan kanssa. Näitä on monenlaisia ja eri kokoisia joko järvi- tai merikalastukseen. Niillä on mahdollista pyydystää hyvin pieniäkin kaloja, kuten muikkuja ja silakoita. Virtanuotalla pyydetään yleensä lohia ja siikoja.

Suosittuja kalastusmatkoja ja kalastuskilpailuja järjestetään huvikalastuksen piirissä ympärivuotisesti eri puolilla Suomea.